Lomakylä Inarissa nukutun yön jälkeen lähdimme heti aamusta jatkamaan matkaa kohti Suomen ja koko EU:n pohjoisinta kylää Nuorgamia sekä siitä rajan yli Norjan puolelle.
Pohjoisrajalle päästyämme pysähdyimme ensin Utsjoelle, jossa ihastelimme hetken Saamen siltaa. Siellä se Norja odotti meitä Tenojoen toisella puolella, hetki käveltiin ja fiilisteltiin maisemia Tenojoen rannalla, joka rajajokena kulkee Suomen ja Norjan rajalla, erottaen maat toisistaan. Tässä kohtaa maisemat eivät vielä eroa Suomen ja Norjan välillä, kummallakin puolella on matalia tuntureita näkyvissä.
Saamen siltaa pitkin olisi päässyt suoraan Norjan puolelle, mutta Nuorgam jäisi tällöin käymättä, joten jatkoimme joen laitaa kohti Nuorgamia. Tie kulkee useassa kohdassa aivan joen vierustaa ja maisemat on todella kivat. Utsjoelta on matkaa Nuorgamiin noin 45 kilometriä.
Sitten saavuttiinkin Nuorgamiin, eli Suomen ja EU:n pohjoisimpaan kylään, joka on 500 kilometriä napapiirin pohjoispuolella. Kylähän on hyvin pieni, joten se oli hyvin nopeasti katseltu, kävimme kylän kaupassa ja jatkoimme eteenpäin. Ja siitä oltiinkin vain pienen matkan päässä Suomen ja koko EU:n pohjoisimmasta pisteestä! Pitihän tässä hieman fiilistellä pystillä, ennen kuin ylitimme rajan Norjan puolelle. Rajan ylityshän menee ihan ajamalla vain, ketään ei näy missään ja senkun pörhällät maasta toiseen.
Norjan poliisien kanssa jutulla
Määränpäänä Nuorgamista meillä oli saavuttaa Nordkapp, johon suuntasimme Ifjordin ja Norjan rannikon kautta. Matkaa Nuorgamista Nordkappiin kertyy noin 420 kilometriä. Seutu on todella rauhallista ja käytännössä teitä sai ajella ihan yksinään, satunnaisia yksittäisiä autoja luukuun ottamatta. Mutta kyllähän sieltä yksi poliisiauto löytyi, joka pysähtyikin jututtamaan meitä kun olimme tankkaamassa Rustefjelbman huoltoasemalla. Syy heidän pysähtymiselle oli se, että me oltiin liikenteessä siirtokilvillä, koska meillä oli juuri hommattu auto, joka oli tuotu Saksasta ja varsinaisia rekisterikilpiä ei oltu vielä ehditty saamaan. Siirtokilvillä on kuitenkin täysin luvallista ajaa pohjoismaissa, eikä poliisienkaan kanssa tarvinnut sen kummemmin asiaa selvitellä ja matkaa päästiin jatkamaan hyvillä mielin.
Näillä seuduilla kulki paljon myös poroja, jotka ovat aina kivoja nähdä matkan varrella. Ajeltiin rauhakseltaan eteenpäin ja nautiskeltiin maisemista. Näissä maisemissa oli kiva pysähtyä tekemään myös ruokaa ja pitämään pientä taukoa ajamisesta. Meillä tosiaan on trangia mukana, joten kokkasimme ruokamme pitkälti itse koko reissulla.
Nordkappia lähestyessä maisemat on kyllä tosi kivat ja kumpuilevia tunturiteitä oli kiva ajella. Luntakin täällä oli vielä paikoittain teiden varsilla, vaikka oltiin elokuussa liikkeellä.
Me oltiin ajateltu, että katsotaan valmiiksi puskaparkki spotti läheltä Nordkappia, johon jäätäisiin yöksi joko autoon tai telttaan. Ohimennen maisemia ihaillessa ajoimmekin perille Nordkappiin asti. No tässä käytiin tekemässä U-käännös ja lähdettiin ajelemaan ja takaisin, etsimään sopivaa yöpaikkaa. Noin 6 kilometriä ennen Nordkappia löytyi Knivskjelodden Trail parking ja päätettiin jäädä tähän. Tässä oli muitakin nukkujia autoilla ja karavaaneilla. Me jäimme tähän nukkumaan autoon. Tässä ei ole vessoja tai muitakaan palveluita, ihan vain asfaltoitu parkkipaikka, mutta lähellä Nordkappia, eli ajoi asiansa.
Seuraavana päivänä olikin tarkoitus ottaa fillarit alle ja polkea tutustumaan Nordkappiin, siitä lisää seuraavassa postauksessa.
