Reinebringen on yksi Lofoottien suosituimmista vaellusreiteistä ja huipulla sen ymmärtää, että toki ihan syystä. Reinebringen tarjoaa yhden Lofoottien ikonisimmista maisemista, yli alhaalla sijaitsevien kalastajakylien ja taustalla oleville vuorien luodessa dramaattisen vaikutelman maisemaan.
Reinebringen sijaitsee, niin ikään suositun Reinen kylän vieressä ja se onkin oiva paikka ihailla vuorta alhaalta käsin. Reitti Reinebringenille on teknisesti helppo, mutta fyysisesti raskas, pituutta reitillä on ainoastaan noin 1 kilometri suuntaansa (+siirtymä reitin alkuun), mutta se koostuu 1700 portaasta ja siihen päälle vielä loppumatkan nousu ilman portaita. Maisemat ovat kuitenkin niin huikeat, että se on jokaisen askeleen ja hikipisaran arvoinen.
Reitin lähtöpiste on jonkin verran eteenpäin Reinen kylän risteyksestä, jossa on pieni parkkipaikka ja mahdollisuus saada auto jätettyä siihen parkkiin, myös kylällä on parkkipaikkoja, jolloin matkaa tulee hieman lisää. Matkaa tästä risteyksestä vaellusreitin alkupäähän on noin 750 metriä. Autotie kulkee tänne tunnelia pitkin, mutta kävellen tunneli kierretään rannan puolelta.
Reitti tunnetaan portaistaan ja niitä matkalla riittääkin tosiaan se 1700 kappaletta, eli reitti on käytännössä ensimmäisestä askeleesta alkaen portaiden nousua, ainoastaan viimeinen vajaan 100 metrin matka huipulle kuljetaan ilman portaita.
Me lähdettiin päättäväisinä matkaan, reput oli hyvin pakattu ja varustauduttu kelin mukaisesti, joka oli luokkaa: mitä tahansa saattaa tapahtua. Joka vuoristossa usein onkin mahdollista. No ei aikaakaan, kun vettä alkoikin sataa, mutta eipä se haitannut. Sateen kestävät takit niskaan, repuille sadesuojat ja matka taas jatkui rappusia ylöspäin. Ei annettu sateen lannistaa, vaan toivottiin, että sää vielä tästä selkenee.
Portaat tuntuvat mutkittelevan loputtomasti pitkin vuoren rinnettä, mutta vievät onneksi joka askeleella kohti huippua. Matkan taittuessa maisemat alkavat avautumaan aina vaan paremmin ja paremmin tulosuunnassa ja portaiden kiemurrellessa näitä saa ihailtua ilman jatkuvaa kääntyilyä.
Vaikka välillä usko meinasi loppua, niin sieltä se portaiden viimeinenkin askelma tuli vastaan ja alettiin olla jo todella lähellä huippua. Tästä portaiden yläpäästä on vielä suhteellisen lyhyt nousu ilman portaita. Aiemman sateen myötä tämä loppunousu oli mennyt ihan mutavelliksi ja oli suhteellisen liukas, mutta varovasti etenimme kohti huippua.
Ylös päästyämme meitä odotti todellinen palkinto, Maisemat olivat aivan mielettömät! Siis todellakin jokaisen portaan ja hikikarpalon arvoiset. Sadekin oli onneksi tässä vaiheessa jo lakannut ja sen myötä ylhäällä oleminenkin oli mukavampaa.
Huipulta käsin ihailimme upeaa luontoa, kirkasta merta ja Lofoottien kaunista saaristoa kalastajakylineen. Ihan kun olis matkalehden kansikuvaa katsonut.
Alaspäin lähtiessä saikin olla erittäin varovainen, sillä ennen portaita oleva osuus oli tosiaan aivan mutavelliä ja tässä piti mennä todella varovasti, jottei liukastu.
Portaat alas päästyämme jalat ihan tärisivät rasituksesta. Paikallaan seistessä ja vaikka kuinka yritti pitää jalat paikallaan, niin ne vaan vapisivat holtittomasti.
Äärimmäisen suositeltava vaellusreitti jokaiselle Lofooteilla kävijälle. Ikoninen Lofootti maisema palkitsee kapuamisen. Reitti on teknisesti helppo, mutta fyysisesti raskas, joten eteneminen rauhassa ja omaan tahtiin, niin kyllä se huippu sieltä tulee. Muista pakata kunnon eväät mukaan, vettä riittävästi ja tukevat kengät jalkaan.
