Hyvin nukutun telttayön jälkeen suunnattiin kohti Gorsabruaa, Pohjois-Euroopan syvintä kanjonia. Oltiin oltu yö suhteellisen lähellä sijaitsevalla levähdyspaikalla ja tästä olikin ainoastaan 18 kilometrin matka Gorsabruan parkkipaikalle.
Gorsabrua – tiivistelmä
Mikä: Vesiputous, Pohjois-Euroopan syvin kanjoni, syvyys 153 metriä
Sijainti: 50 km Skibotnista (Yykeänperä), 13 km Birtavarresta
Reitin pituus: 1,8 km per suunta
Vaativuus: Helppo
Gorsabrualle kulkee yksi tie ja se kulkee vuorten välisessä laaksossa. Birtavarren kylältä lähtevä tie on ensialkuun päällystettyä tietä, jonka jälkeen tie muuttuu ihan hyväkuntoiseksi hiekkatieksi, kunnes hetken päästä tien kunto alkaa heikentyä. Matkaa Birtavarresta Gorsabruan parkkipaikalle on noin 13 kilometriä.
Ajoittain tiellä täytyikin ajaa niin hiljaa, että kävellenkin olisi edennyt nopeammin, mutta autoa emme kuitenkaan halunneet tänne hajottaa ja kiirettähän ei mihinkään ollut. Tien varressa on kylttikin joka varoittaa, että ajaminen tiellä on omalla vastuulla. Hiljaa ja varovasti ajellessa tien kulkeminen kuitenkin onnistuu hyvin, mutta ajassa tämä kannattaa huomioida.
Tien varrella ja itse tielläkin on paljon lampaita, joten tästäkin syystä oli ihan syytä ajaa rauhassa. Lampaat maleksivat mielellään tiellä, niitä on paljon ja ne ovat niin suloisia!
Loppumatkasta tiellä tulee vastaan myös vanha silta, joka herätti meissä hieman kysymyksiä, että uskaltaako sen yli ajaa? Sillan edustalla oli muutamia autoja parkissa, joka herätti epäilyksiä vielä lisää, mutta päädyimme kuitenkin ajamaan sillan yli ja kyllähän se onneksi kesti. Tie jatkuu tästä vielä jonkin matkaa eteenpäin, kunnes Gorsabruan reitin parkkipaikka ja lähtöpiste tulee vastaan. Gorsabruan reitin lähtöpisteen löydät täältä.
Gorsabrua reitti
Tästä reitin lähtöpisteeltä matkaa Gorsabrualle on vain 1,8 kilometriä suuntaansa. Reitti on hyvin merkattu ja helppokulkuinen, polku on pitkälti hieman metsäistä ja selkeää tasaista polkua.
Kanjonia lähestyttäessä vesiputouksen kohina alkoi voimistumaan ja kanjoni alkoi pilkahtelemaan puiden lomasta ja siellä myös kanjonin ylittävä silta komeili.
Mikäli korkeanpaikankammolle on alttiutta, niin sillalle päästessä se saattaa nostaa päätään. Kanjoni on hieman yli 150 metriä syvä ja todella vaikuttava näky. Sillalta alaspäin katsoessa kanjoni tuntuu jatkuvan loputtomiin. Sillankaiteet ovat kuitenkin tukevat ja niistä saa hyvin tukea vaikka polvia hieman tutisuttaisikin.
Kanjoniin laskee todella komea vesiputous ja sen pauhu on häkellyttävä. Gorsabruan kanjoni on erittäin kaunis ja vesiputousta sekä kanjonia jaksoi kyllä hämmästellä pitkään. Sillan toiselta puolelta voisi halutessaan jatkaa reittiä eteenpäin ja mennä katsomaan kanjonia sekä vesiputousta toisesta kuvakulmasta.
Ruuhkaa täällä ei meidän vierailun aikaan ollut ja vaikka autoja parkkipaikalla olikin, niin me oltiin ainoat vierailijat sillalla, eli saatiin nautiskella siis ihan omassa rauhassa paikan kauneudesta.
Meillä oli normaaliin tapaan myös eväät mukana ja tällaisissa maisemissahan eväät maistuu aina parhaalle, kyllä kelpasi evästää!
Mikäli itse sillalla kävely ei vielä tuota tarpeeksi jännitystä, niin sillalla järjestetään myös benjihyppyjä! Meidän vierailun aikaan täällä ei kuitenkaan ollut mitään siihen viittaavia järjestelyjä, joten niitä järjestetään ilmeisesti joko tiettyinä päivinä tai ainoastaan varauksesta, eli kannattaa tutustua asiaan etukäteen.
Paluumatka tehdään samaa reittiä kun tullessakin, eli tuttua polkua pitkin takaisin autolle.
Gorsabrua Pohjois-Euroopan syvimpänä kanjonina on todella upea luontokohde, jota ei missään tapauksessa kannata ohittaa. Suositulta Kilpisjärvi-Lofootit reitiltä Gorsabrua koukkaa 50 km suuntaansa ja on ehdottomasti sen arvoinen.
Gorsabrualta me jatkettiin matkaa kohti Lyngenin Alppeja ja seuraavan majoituksen nappasimme Lyngenin kylästä, majoitus oli Lyngen Apartments AS. Reitti Gorsabrualta tänne oli kaunis ja me ajeltiin sitä ihan rauhakseltaan pysähdellen ja nautiskellen.
