Me ei oltu käyty koskaan jäätiköllä, joten nyt oli aika tehdä vaellus ihka oikealle jäätikölle, tästä olimmekin todella innoissaan.
Majoitus Lyngenin Alpit
Me oltiin saavuttu edeltävänä iltana Gorsabrualta ja oltiin buukattu majoitus Lyngenin kylästä (Yykeänmuotka) ja majoitus oli Lyngen Apartments AS. Majoitus oli todella positiivinen yllätys. Iso huoneisto: keittiö, olohuone, makuuhuone, pesukone ja kaunis meri/vuoristo maisema ikkunoista. Olimme ehkä kaikkein innoissamme pesukoneesta, olimme olleet reilun viikon reissussa joten pyykkihuolto tuli jo tarpeeseen! Huoneisto oli puhdas ja siisti ja host oli ystävällinen! Suosituksen arvoinen majoituspaikka Lyngenin Alpeille.
Steindalsbreen vaellus
Steindalsbreenin jäätikkö sijaitsee Lyngenin Alpeilla Steindalen laaksossa ja on saavutettavissa kohtuu mittaisella vaelluksella. Reitti on pituudeltaan noin 6 kilometriä suuntaansa, eli kokonaismatka on noin 12 kilometriä. Reitti on ihan suht helppokulkuista polkua ja koko matkan ajan reitti on selkeä. Pääosin reitti myötäilee joen vartta, joka on lähtöisin jäätiköltä.
Reitillä tulee nousumetrejä noin 470 metriä ja ainakin puolet siitä tulee heti reitin alussa. Reitin alku onkin hieman jyrkempää, mutta siitä selvittyä reitti tasaantuu ja on varsin mukava kulkea. Steindalsbreen jäätikkö vaellusreitti lähtee tältä parkkipaikalta, johon myös auton saa luonnollisesti jätettyä.
Keli meidän lähtiessä oli varsin kyseenalainen ja ei tiedetty, että alkaako satamaan vai ei. Pakattiin siis varmuuden vuoksi eri takkeja mukaan: sadetakit sekä kevyttoppatakit, koska jäätiköllä voisi olla kylmä ja tuulitakit päällä lähdettiin liikkeelle. Hyvät kengät ovat myös ehdoton tälle reitille.
Patikka alkaa siis suht jyrkällä nousulla, alussa noustaan noin 300 metriä ylöspäin, noin puolentoista kilometrin matkalla metsäisissä maisemissa, jossa jäätiköltä laskeva joki virtaa vieressä.
Jyrkemmän osuuden jälkeen vastaan tulee taukopaikka, jossa on myös tulenteko mahdollisuus, ei tullut kyllä katsottua oliko siellä puita tarjolla vai tulisiko puut tuoda mukanaan. Me otettiin tässä pieni tauko ylämäen kapuamisen jälkeen ja syötiin eväsleivät sekä juotiin kupit kahvia termarista, samalla kun ihailtiin vaan maisemia ja rauhaa.
Tästä eteenpäin reitti on tasaisempaa ja kulkee ihanasti joen reunalla koko ajan. Joen vesi on todella kirkasta ja vivahtaa turkoosiin sävyyn, todella kaunis. Polulla törmättiin myös laumaan lampaita, jotka norjalaiseen tyyliin laidunsi vapaasti vuoristossa.
Reitti kulkee loppupuolella kaunista niittymäistä laakson pohjaa jylhien vuorten noustessa vierellä korkeuksiin. Ihan reitin loppupäässä tulee vielä pieni nousu isomman kumpareen yli, jotta pääsee itse jäätikön juurelle.
Jäätikön maaginen tunnelma
Perillä odotti sinivetinen jäätikköjärvi, jonka takaa jäätikkö alkaa ja nousee ylemmäs. Kuvat eivät anna millään oikeuksia tälle paikalle ja paikan päällä jäätikkö on upea näky. Jotkut rohkeimmat käyvät jopa uimassa tässä hyytävässä jäätikköjärvessä, jonka vesi on luonnollisesti jäätävää.
Me ei käyty uimassa vaan vedimme paksumpia takkeja päälle, sillä jäätikön yli puhaltava kova tuuli oli todella kylmä ja siinä ei kyllä uinti käynyt mielessäkään 😀
Huomiona, että jäätikölle ei saa mennä kävelemään omin päin, ellet ole alan harrastaja ja tiedät mitä teet. Jäätiköt saattavat olla yllättäviä ja sisältävät railoja, jotka voi koitua kohtaloksi. Erikseen buukattu reissu oppaan kanssa mahdollistaa kuitenkin jäätiköllekin pääsemisen turvallisesti. Muutoin kannattaa ihastella jäätikköä ihan vaan sen reunamilta.
Paikka on kyllä todella hieno. Täällä on kylttejä, jotka kertovat missä jäätikön reuna on milloinkin ollut ja todella paljon se on valitettavasti vuosien saatossa sulanut.
Vaikka oli kylmä, me vietettiin täällä pitkä tovi. Eihän sitä aina olla jäätiköllä, niin pitihän tästä ottaa kaikki irti! Meillä oli onni tälläkin vaelluksella ja täällä ei ollut kuin yksi porukka meidän lisäksi, eli saimme katsella ja kuvailla ihan rauhassa.
Lopulta kylmyys alkoi ottaa vallan ja oli aika lähteä paluumatkalle. Kävelimme jonkin matkaa takaisin päin, kunnes tuuli alkoi hellittää ja ilma lämpenemään hieman, jolloin katsoimme mukavan spotin ja pidimme kunnollisen evästauon. Ihailimme maisemia ja tännekkin pilkahtavaa jäätikköä. Tästä matka jatkui autolle tosiaan samaa reittiä kuin olimme tulleetkin ja lievään alamäkeen matka sujui vaivatta.
Yhteenvetona voi todeta, että reitti on helppokulkuinen, alussa ja lopussa hieman enemmän nousua, mutta muuten reitti on aika tasaista. Vaikka alussa reitti voi tuntua rankalta, niin alkunousun selätettyä se ei sitä ole ja kokonaisreittinä se ei ole kovin rankka, peruskunnolla pärjää loistavasti.
Yöksi ajoimme vielä Blåvatnetin parkkipaikalle, sillä tarkoituksemme oli seuraavana päivänä patikoida Blåvatnetille. Parkkipaikka löytyy täältä ja se on tilava sekä sieltä löytyy vessat. Täällä oli meidän lisäksi pari muutakin yöpymässä puskaparkissa.
