Senjan saarelta oltiin sunnattu auton keula kohti Lyngenin Alppeja ja tarkemmin ottaen Blåvatnetiä. Blåvatnet on jäätikköjärvi joka on syntynyt yläpuolella olevan Lenangsbreen jäätikön sulamisvesistä.
Tämä oli jäänyt meillä edeltävällä reissulla väliin kaatosateen takia, mutta nyt keli lupaili onneksi parempaa ja päästiin vierailemaan järvellä.
Blåvatnet reitti
Reitin pituus: Noin 9 km menopaluu.
Vaikeusaste: Keskivaikea
Lähtöpiste / Parkkipaikka: Blåvatnet parkkipaikka
Nousumetrit: 222 metriä
Maisemat: Alkumatkassa polku on vaihtelevaa, hyväkuntoista tasattua reittiä, pitkospuita sekä peruspolkua, joita mutkitellaan joen uomia mukailleen. Alkumatkan jälkeen reitti muuttuu kivikoisemmaksi kulkien suoraan kohti päämäärää, jäätikön siintäessä koko ajan edessäpäin. Perille pääsyn palkitsee jäätikön ja vuorten ympäröimä upean sininen jäätikköjärvi.
Blåvatnet reittikuvaus
Blåvatnet on oivallinen päiväretki kohde ja vaelluksena reitti on helpohko, joskin maasto on isolta osin melko kivikkoista.
Reitti on pituudeltaan menopaluuna noin 9 kilometriä, mutta melko tasaista ja nousua kertyy hieman reilu 200 metriä. Reitti lähtee Blåvatnetin parkkipaikalta, josta löytyy wc:t sekä jonkinlaista ruokaa tarjoava kioski. Tämä oli meidän vierailun aikaan suljettu, joten tarkempaa tietoa tarjonnasta tai sen aukioloajoista meillä ei ole.
Parkkipaikka on maksullinen sekä suhteellisen tilava, joten pysäköintitilaa löytyy. Täällä oli myös sähköauton latauspaikkoja, joten tarpeen iskiessä akun saa ladattua. Pysäköinti onnistuu maksaa EasyPark sovelluksella. Vähän matkan päässä tien varressa on myös joitakin mahdollisuuksia pysäköintiin.
Reitti on alkuosuudelta hyvin helppokulkuinen ja selkeä, reitin kulkiessa kunnostettuja polkuja, pitkospuita sekä perinteistä metsäpolkua ja poimuilee osittain mukavasti purojen lähettyvillä. Alun jälkeen reitti muuttuu kuitenkin kivikkoisemmaksi, jossa ei varsinaista kulku-uraa ole kuin hetkittäin ja jollaisena se jatkuukin perille asti.
Reitti on merkattu punaiseksi maalatuilla kivillä, joita on aseteltu tasaisin välein reitille, mutta muutoinkaan eksymisen vaaraa ei ole, kun kulkee vaan järveltä virtaavan joen mukaisesti kohti jäätikköä.
Pessimistinen voisi kuvailla reittiä ”pitkä ja kivinen tie”, ja vaikka varsinkin kivinen osuu kyllä reittikuvaukseen kuin nenä päähän, niin on koko matka kuitenkin hyvinkin miellyttävä kulkea upeiden vuorien ympäröimänä. Välillä jäätikköjärveltä virtaava joki solisee lähempänä ja välillä erkaantuen taas hieman kauemmas.
Vasta aivan reitin loppupuolella lohkareiden koko kasvaa ja polku nousee lohkareiden välissä kohti loppuhuipennusta.
Määränpää palkitsee
Loppunousen jälkeen vastaanottamassa on turkoosina hehkuva järvi, jonka takaa nousee jylhät vuoret ja joiden välissä pilkottaa itse järven synnyttänyt jäätikkö. Varsin maaginen näky! Vesi järvessä onkin odotusten mukaisesti jääkylmää.
Maisema on hyvin vaikuttava ja järven väri jaksaa hämmästyttää. Huomionarvoista on, että järvellä puhaltaa välillä todella kova ja kylmä tuuli. Lippiksen perässä saikin juosta muutamia kertoja, onneksi ei kuitenkaan järveen lentänyt.
Meidän vierailulle sattuin vielä upea auringonlasku joka värjäsi taivaan kauniin oranssiksi. Me ihailtiin maisemia kaikessa rauhassa, paikalla ei ollut kuin muutama muu henkilö, joten saatiin olla ihan rauhassa. Lopulta kylmä tuuli alkoi kuitenkin käymään sen verran viileäksi, että päätettiin lähteä paluumatkalle.
Oli kyllä ehdottomasti palkitseva reitti ja onneksi tämä tällä kertaa onnistui suorittaa eikä keli pilannut yritystä toistamiseen. Blåvatnet saa kyllä suosituksen meiltä ja kannattaa vierailla, kun on Lyngenin Alppien suunnalla ja ihan vartavastenkin. Lue myöskin Lyngenin Alpeilla sijaitsevasta Steindalsbreenin jäätikkö -vaelluksesta ➛
Blåvatnetin ja Lyngenin Alppien jälkeen meillä oli suunta kohti koti Suomea. Lähes 3 viikkoa tuli kierreltyä Ruotsin Lapin kautta Lofootteja ja Pohjois-Norjaa, huikea reissu oli jälleen kerran ja oli ilo huomata kuinka hyvä peti saatiin autoon tehtyä, viihdyttiin siinä todella hyvin!
