Festvågtind on vuorenhuippu Henningsvaerin kylän vieressä Lofooteilla ja reitti tarjoaa uskomattomat maisemat yläilmoista, toisessa suunnassa upeita vuorenhuippuja ja toisessa Henningsvaerin kylän saaret, jotka ovat todella hienot ylhäältä katsottuna.
Reitti on luokiteltu kohtuullisen vaikeaksi ja sanoisimme, että se pitää paikkansa. Matka on kuitenkin lyhyt, ainoastaan 1,5 kilometriä per suunta, eli yhteensä matkaa kertyy 3 kilometriä. Nousua matkalle kertyy kuitenkin 541 metriä ja reitti on kivikkoinen ja jyrkkä, joka tekee reitistä haastavan.
Lähistöllä on paljon parkkipaikkoja mihin voi jättää auton, mutta ainakin meidän vierailun aikaan oli myös paljon väkeä, joten auton saimme parkkiin isommalle parkkipaikalle tänne. Tällä parkkipaikalla on myös vessat, joka on aina plussaa. Tästä oli noin 1,1 km vaellusreitin lähtöpisteelle, joka löytyy täältä.
Tämä patikka vaatii ehdottomasti hyvät kengät, millään liukas pohjaisilla lenkkareilla ei kannata matkaan lähteä. Reitti on sen verran kivikkoista, että kunnolliset ja tukevat kengät on suositeltavat. Mekin monesti valitaan helposti lenkkarit, mutta onneksi oltiin luettu sen verran etukäteen, että lähdettiin vaelluskengillä reitille.
Reppuun pakattiin mukaan tottakai kunnon eväät, vettä, lämmintä vaatetta sekä kuvaus kamppeet ja eikun menoksi.
Reitti on lähes kokomatkan tasaisen jyrkähköä nousua, mutta kuitenkin ihan hyvin kuljettavissa. Alkupuolella tosin tulee hieman isompia kiven lohkareita, joiden yli tulee kiivetä, mutta onnistuu kuitenkin helposti.
Reittiä saattaa välillä olla haastava hahmottaa, että mihin suuntaan kannattaa mennä, kun polkuja on ajoittain useampia, mutta menet käytännössä mitä tahansa polkua, niin perille taatusti löytää ilman pelkoa eksymisestä. Taivaltaa vaan rinnettä ylöspäin ja puolivälin tienoilla olevalta välitasanteelta on helppo suunnata kohti Festvågtindenin huippua, josta soveltuva reitti kohti huippua hahmottuu.
Välitasanteelta löytyy myös pieni Heiavatnet lampi, joka tarjoaa virkistystä hikiselle nousulle. Järvessä on mahdollisuus uintiin, mikäli kylmä vesi ei pelota pulahtamaan. Täällä oli muutamia telttailijoita sekä uimareita ja mekin roiskittiin kasvoille hieman raikasta vettä virkistämään oloa.
Tämä puolivälin tasanne on jo hieno vierailukohde itsessään ja tarjoaa myös kauniita maisemia. Tästä voi suunnata halutesssan myös lähempänä Henningsvaerin kylää löytyvälle matalammalle huipulle ihastelemaan maisemia.
Välitasanteelta kohti huippua reitti on tosiaan kivikkoista ja välillä liukastakin kivien ja soran luistaessa ajoittain kenkien alta, mutta rauhallisesti kavuten huippu lähenee askel askeleelta. Me pysähdeltiin pitkin matkaa ihailemaan selän takana kokoajan paremmin ja paremmin avautuvia maisemia. Välitasanne lampineen ja pala palalta palajastuvat Henningsvaerin saaret olivat upea näky.
Huipulle saavuttaessa näkymät ovat kertakaikkiaan uskomattomat! Huipun vieressä on kapea tasanne, jossa on hyvin tilaa kulkea ja ihastella maisemia. Tästä huipulle on vielä lyhyt kiipeäminen isompien kivien yli, mutta kuitenkin täysin turvallinen.
Maisemat huipulle on todellakin palkitsevat, upeat panoraamanäkymä eri suuntiin, Henningsvaerin saaret ovat todella näyttävät ylhäältä käsin ja toisessa suunnassa vuorenhuiput lähellä ja kaukana muodostavat huikean maiseman jonka ihailuun ei kyllästy.
Me oltiin ajoitettu nouseminen iltapuolelle, mutta ennen ilta-auringon laskua, niin huipulla oli melko rauhallista, ainoastaan muutama muu patikoija oli täällä samanaikaisesti.
Ihailimme kaikessa rauhassa maisemia joka suuntaan, jonka jälkeen lähdimme hiipumaan pikku hiljaa alaspäin. Matka alaspäin tarjoaa koko matkan tätä upeaa maisemaa, toki se vaatii useimmiten pysähtymistä, kun kävellessä katse on pääosin jalkoihin, jotta ei tule liukastuttua.
Välitasanteen jälkeen meitä vastaan tuli porukkaa hieman tuskaisena, kysellen että onko huipulle vielä pitkä matka. Neuvottiin reittiä ja kerrottiin millainen matka karkeasti ottaen on, lopulta he ilmeisesti päätyivät siihen, että jäävät järvelle eivätkä lähde kapuamaan enää ylemmäs. Tämä vain huomiona, että patikka on tosiaan sen verran jyrkkä ja kivikkoinen, että se on suhteellisen rankka, joten kannattaa pakata rutkasti reipasta reissumieltä mukaan ja varautua riittävällä ajalla.
Festvågtinden on ehdottomasti kiipeämisen arvoinen huippu ja maisemat palkitsevat kapuamisen moninkertaisena!
