Svartisenin jäätikkö sijaitsee Pohjois-Norjassa, Saltfjellet-Svartisen Kansallispuistossa. Tarkemmin ottaen se sijoittuu jonkin verran Lofoottien alapuolelle, Mo i Ranan kaupungin pohjoispuolelle, josta matkaa lähimmälle patikoinnin lähtöpisteelle on noin 30 kilometriä.
Svartisenin jäätikkö koostuu 2 erillisestä jäätikköalueesta, jotka yhdessä muodostavat Norjan toiseksi suurimman jäätikön.
Me kävimme patikoimassa reitin Pohjois-Norjan roadtripillämme ja tästä postauksesta löydät infoa ja kokemuksia vaelluksesta Svartisenin jäätikön reunalle.
Svartisenin jäätikkö -vaellus (Svartisen Rana)
Reitin pituus: Koko matka patikoiden noin 14-15 km (meno-paluu). Mahdollisuus venekyytiin (190 NOK/hlö/suunta), jolloin kävelymatkaa tulee yhteensä n. 6 km (meno-paluu).
Vaikeusaste: Keskivaikea
Lähtöpiste: Svartisen Rana
Nousumetrejä: 290 metriä
Maisemat: Alkumatka kuljetaan vuorten syleilyssä Svartisvatnet järven rantaa mukaillen metsässä, jonka jälkeen upeita kallioita pitkin kohti jäätikköä. Perillä patikoinnin palkitsee huikean massiivinen, sinertävä jäätikkö.
Kuinka perille – Parkkipaikka ja lähtöpiste
Me lähdimme reitille, joka lähtee Svartisen Ranasta, Svartisvatnet järven rannalta. Tänne on matkaa Mo i Ranan kaupungista vain hieman reilu 30 kilometriä. Järven rannalla sijaitsee parkkipaikka ja leirintäalue, jossa voi yöpyä sekä matkailuautolla, että teltalla.
Parkkipaikalle/leirintäalueelle johtava tie, eli viimeiset 5 kilometriä, on maksullinen tie (150 NOK) sisältäen päivän pysäköinnin. Tien alussa on ohjeet maksun maksamiseen ja maksu tulee suorittaa 48 tunnin sisällä. Kannattaa ottaa varmuuden vuoksi kuva maksuohjeista, sillä meillä ei ainakaan netti toiminut lähiseudulla ja maksu saatiin tehtyä vasta, kun pääsimme vuorten välistä pois.
Lähtöpisteellä on myös jonkinlainen kioski, mutta lukemamme mukaan sen aukioloajat ovat hyvin satunnaiset ja meidänkin lähdön aikaan kioski oli suljettu. Parkkipaikkojen yhteydessä näytti olevan wc sekä roskiksia, muita palveluita emme sen tarkemmin lähtöpisteeltä kartoittaneet.
Kohti jäätikköä
Jäätikölle pääsyyn on tosiaan kaksi tapaa: Koko matkan voi joko patikoida tai järven yli voi ostaa venekyydin, jolloin patikoitava matka lyhenee hieman alle puoleen.
Me päätimme patikoida koko matkan, jolloin matkaa reitille kertyy kokonaisuudessaan noin 14-15 kilometriä.
Reitti lähtee järven rannalta, rakennusten takaa ja polku myötäilee pitkin järvenrannan tuntumaa, välillä ihan rannassa ja välillä hieman kauempana. Reittiä ei ole sen kummemmin merkattu, mutta polut ovat suhteellisen selkeät ja kun etenee järven myötäisesti, niin suunta on oikea.
Tällä osuudella reitissä ei ole siis varsinaista nousua, mutta polku kuitenkin poikkelehtii hieman ylös-alas, joka tekee siitä hieman tasaista raskaamman. Koko matka kuljetaan melko vehreässä metsässä ja paikoin kasvillisuus on melko rehevääkin sekä polku on paikoin hyvinkin mutainen, joten hyvät kengät kannattaa olla jalassa. Myös muutamia puron ylityksiä osuu matkalle, mutta näistä ainakin me selvisimme ihan kuivin jaloin.
Järven vierustaa kulkeva osuus on pituudeltaan noin 4 kilometriä suuntaansa, jonka loppumista maastosta johtuen ehti jo paikoin toivoakin. Aikaa meillä meni järvenlaidan kulkemiseen noin 1 tunti 20 minuuttia.
Metsä hellittää ja maisemat avartuvat
Metsäosion jälkeen maisemat alkavat avartumaan, kun saavutaan järven toiseen päähän, johon pääsee myös venekyydillä. Tästä jäätikölle on siis matkaa enää noin 3 kilometriä. Venelaiturilta alkaakin käytännössä reitin ainoa nousu, jossa reitti nousee loivan tasaisesti seuraavan hieman reilun kilometrin aikana. Reitti kulkee alasvirtaavan kosken vierustaa, jonka veden pauhu on paikoin melko huumaava. Nousun yläosassa on mukava paikka pienelle tauolle, jossa maanalaisesta tunnelista ryöppyävä vesi muodostaa ehkä jopa vesiputoukseksi luokiteltavan kohdan.
Pienen jalkojen leputtelu tauon jälkeen on mukava jatkaa matkaa ja luvassa on enää pieni määrä nousua ennen kuin matka jälleen tasoittuu. Reitti venelaiturilta jäätikölle on kokonaisuudessaan melko selkeästi merkattu kallioon maalatuin merkein.
Reitti kulkee pitkin näyttävää liuskekalliota ja vaikka varsinaisia nousumetrejä ei juuri enää kerrykkään, niin paikoin tulee kohtia, joissa vaaditaan hieman enemmän jalan nostoa ja ponnistusta. Kallioiden lomassa on pieniä lammikoita ja lampia joista auringon kimmellys heijastuu kauniisti.
Reitti kulkee kohti jäätikön alla sijaitsevaa Austerdalsvatnet järveä, jota ympäröi näyttävät vuoret. Tätä osiota reitistä oli todella nautinnollista kulkea ja maisemien hivellessä silmiä.
Svartisenin Jäätikkö häämöttää
Saavuttua Austerdalsvatnetin rannalle aukeaa vihdoin huikea näky massiiviselle Svartisenin jäätikölle. Vuorien välistä valuva, sinertävän valkoinen jäätikkö on kertakaikkiaan vaikuttavan näköinen. Tässä rannan tuntumassa sijaitsee myös pieni suojakatos, joka huonon sään iskiessä antaa suojaa ja toimii myös mukavana taukopaikkana.
Tästä me lähdettiin suuntaamaan aivan silmien edessä seisovaa jäätikköä, mutta vaikka jäätikkö tuntuu olevan aivan lyhyen matkan päässä, niin suojakatokselta matkaa jäätikön laidalle kertyy arviolta kilometrin verran.
Me etenimme kohti jäätikköä hieman ylempänä rinnettä ja sitä kautta sopivaa reittiä sai paikoin hieman etsiä, sillä kallion poimut olivatkin paikoin melko korkeita ja jyrkkiä. Kauempaa katsottuna ne olivat näyttäneet lähes yli käveltäviltä, mutta osoittautuivatkin tuplasti itseämme korkeammiksi.
Kalliolla kulkiessa tulee olla erittäin varovainen sillä siellä on paljon pientä irtokiveä, joka kovan kallion päällä on todella liukasta.
Lähempänä rantaa kulkiessa reitti olisi saattanut olla helpompi, mutta siitä emme osaa varmaksi sanoa, sillä emme poikenneet rannan tuntumaan.
Mitä lähemmäs jäätikköä saapuu, niin sitä vaikuttavammaksi se muuttuu. Askel askeleelta jäätikkö tuntuu kasvavan kasvamistaan tai sitten itse tuntuu kutistuvan. Kymmenienmetrien paksuisen jäätikön vierellä ihmiset näyttävät todella pieniltä.
Jäätiköiden läheisyydessä vieraillessa on syytä muistaa, että liian lähelle jäätikköä meneminen on vaarallista, sillä jäätikkö on arvaamaton ja siitä voi yllättäen lohkeilla vaikka auton kokoisia jääkimpaleita. Turvaetäisyyttä jäätikköön tulisi pitää noin 100 metriä.
Me ihailimme ja kuvailimme jäätikköä hyvän tovin ja ajatuksena oli vielä lähteä kiipeämään viereisen vuoren rinnettä ylöspäin saadaksemme vielä eri perspektiivin jäätikköön, mutta tummat pilvet alkoivat kasaantumaan jäätikön ylle ja vaikutti siltä, että jopa ukkonen saattaisi iskeä. Tästä syystä emme lähteneet enää korkeammalle ja otimme vielä viimeiset silmäykset jäätikköön, kunnes lähdimme paluumatkalle. Emme halunneet olla myöskään liukkaalla kalliolla mikäli kova vesisade iskisi, jonka lisäksi olihan se paluumatkakin vielä taivallettavana ja se tehtiin mieluummin ilman sadetta. Ja olihan se kellokin jo sen verran myöhä, että hyvä että lähdettiin, sillä lopulta paluumatkan loppuosuus metsän siimeksessä kuljettiin taskulampun avustuksella.
Svartisenin jäätikkö on erinomainen päiväretkikohde
Kokonaisuutena Svartisenin jäätiköllä vierailua voi suositella lämpimästi. Koko vaelluksen tekee hyvin hyvällä peruskunnolla, mutta venekyydillä sitä saa halutessaan kevennettyä huomattavasti. Veneellä kulkiessa kannattaa muistaa tarkastaa viimeisen kyydin lähtöaika, mikäli haluaa välttää patikkahommat.
