Rosengartenschlucht rotkolla ja Imstin kylällä meillä vierähti iltaan, josta ajattelimme ajella hieman eteenpäin ja katsoa sopivaa majapaikkaa. Bookkasimme majoituksen Ischgl-kylältä, joka tunnetaan hyvin suosittuna laskettelukeskuksena sekä ei niin hyvällä, koronaviruksen leviämispesäkkeenä Eurooppaan.
Majoitus oli ihastuttava, pienehkö alppihotelli Chalet Madlein. Saavuimme iltayöstä perille ja meille oli jätetty avain odottamaan vastaanottoon. Laitoimme varatessamme viestin hotelliin, että olisiko mahdollista saada gluteenitonta aamiaista, johon hotellin isäntä vastasi, että tuskin saa tällä aikataululla hankittua. No aamulla kuitenkin tuoreet gluteenittomat leivät odottivat, joita hotellin isäntä vitsaili leiponeensa läpi yön 😀 Isäntä olikin todella ystävällinen ja vitsikäs kaveri. Muutenkin aamupala oli todella hyvä ja kattava. Voimme ehdottomasti suositella hotellia Ischglin majoitukseksi.
Huoneet olivat tilavat ja siistit, hotellilla oli myös sauna. Pysäköinti oli ilmainen ja tänne oli helppo saapua hotellin sijaitessa heti päätien varressa. Itse Ischglin kylä oli tässä syyskuun puolivälin jälkeen todella hiljainen, toisin kuin ilmeisesti talvella laskettelukauden aikaan jolloin hulinaa riittää. Useat liiketilat olivat remontissa valmistautuen tulevaan sesonkiin. Majoituksen hinta oli 80€/yö.
Itävallan kaunis maisematie – Silvretta-Bielerhöhe
Tuhdin aamiaisen ja lyhyen kylässä pyörähtämisen jälkeen oli hyvä lähteä taas etenemään. Tässä kohtaa meillä ei ollut mitään tietoa minne menisimme ja mitä tekisimme. Suuntamme oli länteen, mutta kaikki muu oli auki! Katselimme hieman karttaa ja bongailimme sitä kautta jotain kiinnostavaa. Katsoimme tienpätkän joka näytti siltä, että se voisi olla mukava ajella. Tovin ajeltuamme tielle ilmaantui portti ja tässä kohtaa hetken mietittiin että mikä juttu, mutta ajoimme portilla olevan henkilökunnan luokse, jossa selvisi että tie on kaunis maisemareitti ja maksullinen. Tien hinta oli 18€/auto ja me päädyimme tulokseen, että haluamme ajaa tämän ja maksoimme tiemaksun.
Tie on Silvretta-Hochalpenstraße (Silvretta-Bielerhöhe) ja se on kokonaisuudesssa 22,3 kilometriä pitkä, kaunis maisemareitti joka kulkee Galtur & Partenen kylien välillä.
Maisemat ovat upeita vuoria, järviä ja mutkittelevia serpentiiniteitä. Täältä löytyy myös vaellusreittejä eri tasoisille patikoinnin ystäville. Tiellä on useita isompia ja pienempiä pysähdyspaikkoja, joten pysähtymään ja maisemia ihailemaan pääsee hyvin. Me pidimme täällä järvi-vuori maisemissa kokkaustauon ja se oli ehdottomasti parasta.
Kiipesimme myös hieman ylöspäin vuoren rinnettä Partenen puoleisella pätkällä, josta pääsisimme ihailemaan alhaalla mutkittelevaa serpentiinitietä kunnolla ylhäältä käsin.
Tätä tietä oli Ihana ajella rauhassa upeista maisemista nauttien. Vaikka Alpeilla on lähtökohtaisesti kaikkialla kaunista vuoristotietä, niin sanoisimme, että tämä on kyllä 18€ arvoinen tie ja suosittelemmekin ajamaan, jos on täälläpäin.
Nautiskelimme täällä niin kauan, että alkoi jo ilta hämärtyä, joten päädyimme jäämään yötä ihan lähiseuduille. Löysimme aivan ihanan majoituksen Revier Mountain Lodge Montafon, St Gallenkirchin kylällä.
Hotelli oli aivan uusi, huoneet olivat pieniä, mutta se ei haitannut sillä huoneessa on koko seinän kokoinen ikkuna ja sänky on suoraan ikkunan edessä, eli voit vain loikoilla sängyssä ja ihailla vuorimaisemaa😍 Tämä majoitus maksoi 84 € yöltä.
Majoituksen sijainti on erinomainen varsinkin talvella, sillä gondolihissi lähtee käytännössä hotellin ovelta. Laskettelualue on Silvretta Montafon.
Näistä maisemista jatkettiin matkaa edelleen kohti länttä ja seuraavaa maata, joka oli Liechtenstein.
