Tiipiin metsästys
Ennakkoon reissua suunnitellessa ja lukiessa juttuja aiheesta, useassa paikassa mainittiin yöpyminen tiipiissä olisi ehdottomasti osa Route 66 kokemusta. Tästä heräsi meidänkin mielenkiinto tätä majoitustyyppiä kohtaan ja ajatuksissa oli jossain kohtaa reissua olla yö tiipiissä.
Arizonassa tällainen majoitus sitten löytyi Wigwam Motellista, Holbrookista. Illalla matkalla ajaessamme New Mexicon puolelta Arizonaan buukkasimme tiipiin tästä majoituksesta ja odotimme innolla tätä hieman erilaista majoitusta ja ainakin kuvien perusteella ne näytti tosi kivoilta.
Määränpäähän saavuttuamme meille sitten selvisikin, että olimme epähuomiossa buukanneet majoituksen saman ketjun San Bernardinon pisteestä, eli Kaliforniasta. No se ei ollut ihan tälle illalle enää saavutettavissa ja onneksemme saimme sentään tuon majoituksen peruttua ilman kustannuksia. Ihan oma mokahan se oli, pienessä väsymyksessä ei tullut ihan jokaista “pientä” yksityiskohtaa tarkastettua 😀
Valitettavasti tässä Holbrookin pisteessä ei ollut enää yhtään tiipiitä vapaana, joten se jäi nyt välistä. Onneksemme motellilla oli kuitenkin myös ns. perinteisiä huoneita tarjolla, niin majoitusta ei tarvinnut sen pidemmältä lähteä etsimään iltahämärässä. Huone oli vanha ja aikansa elänyt, joten toisen majapaikan etsiminen olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, eli ei kyllä mentäis uudelleen.
Piha-alue motellilla oli kyllä kiva, tiipiit oli hienoja ulkoapäin ja pihalla oli paljon vanhoja autoja koristeena, eli semmosta tiettyä fiilistä täällä oli. Holbrookin kylä itsessään oli kyllä omanlaisensa paikka, erikoisuutena isoja dinosaurus-patsaita siellä täällä.
Kivettyneet puut Petrifield Forestissa
Arizona on hyvinkin tunnettu lukuisista luontokohteista ja niitä meidänkin suunnitelmissa oli täällä useampia.
Näistä ensimmäinen oli Holbrookin lähellä sijaitseva Petrified Forest National Park. Petrifield Forest kansallispuisto on tunnettu kivettyneistä puistaan.
Iso osa jenkkien luonnonpuistoista on hyvin erityyppisiä mihin suomalaisena on tottunut, ne voi käytännössä ajaa autolla läpi ja nousta näköalatasanteille katselemaan maisemia. Toki niissä kulkee myös vaellusreittejä joita pääsee kulkemaan, mutta yleisajatukseltaan ne on tehty hyvin autolla kierrettäviksi.
Petrifield Forestinkin läpi kulkee autotie, jonka varrelle päänähtävyyden sijoittuvat. Puiston kivettyneet puut ovat todella hienoja ja ainutlaatuisia. Nämä puut ovat hautautuneet aikanaan vulkaaniseen tuhkaan ja ajan saatossa niiden rakenne kivettyi. Käytännössä ne siis näyttävät ihan puilta, mutta ovat kovaa kiveä.
Lue enemmän Petrifield Forest National Parkista sen omasta postauksesta ➛
Edeltävän yön, ei niin onnistuneen majoitusvalinnan takia pelasimme varman päälle ja buukkasimme seuraavaksi yöksi huoneen Best Westernistä, Majoitus oli Best Western Canyon De Chelly Inn, joka sijaitsi seuraavan kohteemme vieressä. Perusvarma BW ei pettänyt tälläkään kertaa.
Canyon de Chelly
Tänään meillä oli tarkoitus vierailla Canyon de Chelly National Monument luonnonpuistossa. Edeltävän yön majoitus oli valittu tämän mukaan ja oltiin heti aamusta ns. pelipaikoilla ilman sen suurempaa siirtymää. Ensimmäisenä koukattiinkin Visitor centerin kautta hakemassa vinkin paikkaan tutustumiseen.
Canyon de Chelly on todella kaunis kanjoni ja ensimmäisenä ajoimme kohti eteläreunalla sijaitsevaa Spider Rock -näköalapaikkaa, joka on luonnonpuiston kuuluisin ja ehkä kaikista kaunein paikka. Automatka tänne oli kokonaisuudessaan upea maisemineen ja pysähtelimmekin vähän väliä ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia.
Käytettävissä olevasta ajasta riippuen kannattaa valita ensisijaisesti kanjonin eteläreunama ja sen näköalatasanteet, mikäli aikaa riittää niin myös pohjoisreunalla kannattaa käydä.
Vaikka Canyon de Chelly jääkin helposti Arizonan tunnetumpien kohteiden, kuten Grand Canyon, Monument Valley, Horseshoe bend, Antelope Canyonin varjoon, niin tätä ei kannata todellakaan ohittaa. Todella upea ja vaikuttava, osaltaan sen koon puolesta. Täällä maaston pystyy hahmottamaan paremmin kuin verrattuna esim. Grand Canyoniin, joka on niin valtava, että sen kokoluokkaa on haastava hahmottaa.
Paikka on myös suhteellisen rauhallinen ja ainakaan meidän vieraillessa täällä ei hirveästi porukkaa ollut.
Lue tarkemmin Canyon de Chelly National Monumentista sen omasta postauksesta ➛
Iltaviihteenä rodeokisat
Oltiin illansuussa ajelemassa reittiä eteenpäin, kun huomattiin maaseutu huomioiden iso tapahtuma keskellä peltoa. Ajateltiin, että mennään katsomaan mitä siellä tapahtuu ja ei muuta kun auto parkkiin pitkien autorivien jatkeeksi. Paikan päältä paljastui paikalliset rodeokilpailut, joka oli ihan mainittavan kokoinen tapahtuma. Ei nyt mikään tuhatpäinen yleisö, mutta kaiken kaikkiaan varmasti muutama sata henkilöä oli näitä kisoja seuraamassa.
Meillä ei stetsoneita tai bootseja ollut, ehkä muutenkin erotuttiin joukosta ja sen kyllä huomasi, että muutkin sen huomasi 😀 Ei jäänyt epäselväksi hiljaiset ihmettelyt, että mitä ihmettä nuo täällä tekee? Ei tainnut olla kovin yleistä, että turistit eksyy näihin karkeloihin. Mutta me kuitenkin jäätiin seuraamaan kisoja ja hyvä että jäätiin, varsin viihdyttävä tapahtuma ja hyvinkin paikallinen kokemus. Kilpailijoita oli ihan lapsista lähtien, jotka härkien sijaan ratsastivat lampailla. Aikuisten puolella meno oli kyllä hurjaa ja täytyy sanoa, että taitoa vaatii pysyä siinä kyydissä mukana.
Monument Valley
Seuraavana meillä oli suunta Utahin ja Arizonan rajalle, Monument Valleyhin. Luvassa oli siis legendaarisia länkkärielokuvien maisemia!
Matkaa Canyon de Chellyltä tänne on vain noin 1,5 tuntia, joten ei paha ja näissä kahdessa onnistuisikin hyvin vierailla saman päivän aikana. Muutoin tällä reissulla on kyllä monesti tullut katsottua karttaa, että eihän tuo välimatka ole pahakaan, mutta sitten kun on laskenut reitin, niin yleensä matka on ollut huomattavasti pidempi, kun ensi silmäyksen pohjalta oli tullut kuviteltua.
Monument Valley henkii tosiaan vahvasti vanhojen länkkärileffojen tunnelmaa. Punaiset suoraseinäiset kalliot aavikkomaisemassa herättää väistämättä sisäisen ratsastajan eloon (vaikka ei olla kumpikaan koskaan ratsastettu) ja kuvitelman kuinka hiekkapölly nousee takana kavioiden tasaisesta kopseesta.
Myös tämä paikka on autolla kierrettävissä ja yleisin reitti on n. 27 kilometriä pitkä lenkki kallioiden välissä aavikolla. Vaikka paikka on suhteellisen suosittu, niin tilaa kyllä riittää ja minkäänlaista tungosta ei ollut missään kohtaa. Tämä on ehdottoman nostalginen paikka ja maisemat ovat upeat.
Tarkemmin Monument Valleystä voit lukea sen omasta postauksesta ➛
Monument Valleyltä suuntasimme länteen kohti Pagen kaupunkia, jossa oli luvassa useita mielenkiintoisia kohteita. Jatketaan siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.
