Oklahoman ensimmäinen stoppimme oli Chelsean kylä, noin 100 km Route 66:sta edellisestä pysähdyksestämme Kansasin puolella. Kylän tuntumassa, juuri ennen itse kylää on vanha silta, vuonna 1926 rakennettu Pryor Creek Bridge Route 66. Liikennettä tässä ei juurikaan ole, joten hyvä spotti otella kuvia vanhuutta henkivän sillan kanssa.
Chelsea on hyvin pieni, jenkkityylinen pikkukylä, matalia tiilirakennuksia joiden seiniä koristaa vanhat maalatut mainokset. Pysähdyimme aivan ihanaan paikalliseen kahvilaan, joka oli Main Street Diner. Paikkaa oli sisustettu Route 66 henkeen ja ihmiset olivat todella ystävällisiä ja sosiaalisia. Nämä pienet kylät ovat todella sympaattisia ja kannattaakin tehdä pysähdyksiä, näissä on ihan oma tunnelmansa.
Erikoisia puistoja – Toteemipaaluja ja sinivalas
Chelseasta hieman eteenpäin jatkaessa vierailimme Ed Galloway’s Totem Pole Parkissa. Tämä oli hyvin erikoinen puisto, ensiksi vaikuttaa, että se sijaitsee jonkun takapihalla ja mietimmekin hetken, että voiko sinne mennä. Se kuuluu kuitenkin Route 66 nähtävyyksiin ja on ihan vapaa vierailtavaksi, joten peremmälle vaan.
Puisto on täynnä toteemipaaluja, jotka Ed Galloway on tehnyt käsityönä. Suurin toteemipaaluista on 27 metriä korkea ja sen tekeminen kesti yli 10 vuotta. Toteemipaalut ovat hyvin koristeellisia, värikkäitä ja hauskan näköisiä.
Seuraavaksi suuntasimmekin kohti Blue Whale of Catoosaa eli Catoosan sinivalasta. Tämä oli yksi oudoimmista, mutta sympaattisimmista nähtävyyksistä reitillä.
Tämä kohde on yksi Oklahoman tunnetuimmista ja suosituimmista Route 66:n nähtävyyksistä Oklahomassa, eikä ihme. Onhan tämä nyt todella suloisen outo nähtävyys.
Blue Whale of Catoosa on saanut alkunsa vuonna 1972, kun mies nimeltä Hugh Davis päätti rakentaa valaan perheensä uima-altaan vierelle. Davis halusi luoda jotain ainutlaatuista ja yllättävää ja niin syntyi tämä valaspatsas. Sittemmin Blue Whale on kasvanut suosituksi matkailukohteeksi joka on auki ympäri vuoden.
Lammen rannalla on myös pieni putiikki, josta voit ostaa matkamuistoja ja herkkuja. Täällä on myös vieraskirja tyyppinen kartta seinällä, jonne vierailijat voivat merkata mistä ovat kotoisin. Tottakai mekin kirjoitimme terveiset Suomesta! Valaan selässä voi halutessaan kalastaa sekä täällä voi pitää vaikka piknik evästauon.
Vauhdilla läpi Tulsan ja hurrikaanivaroitus
Sitten olikin Tulsan vuoro. Täällä ei kauaa oltukaan, suoraan sanottuna hyvin mitäänsanomaton kaupunki ainakin meidän mielestä. Täällä ei ollut oikein mitään nähtävää, eikä kaupunki ollut myöskään kaunis, joten täältä lähdimme pikaisesti jatkamaan matkaa eteenpäin!
Tulsasta jatkoimme jonkin matkaa eteenpäin ja yövyimme Cattle Country Lodgessa. Majoitus oli ihan siisti perushotelli valtatien varressa.
Saavuttuamme majoitukseen henkilökunta tarkasteli aktiivisesti tv-lähetystä ja he kertoivatkin meille, että hurrikaanivaara olisi päällä. Tässä kohtaa näin suomalaisena toljotimme suut auki hieman järkyttyneenä, sillä eipä ollut aikaisemmin hurrikaanivaara osunut kohdalle.
Respa oli kuitenkin oikein ystävällinen ja opasti meitä, että miten tulee toimia ja he soittavat ja tarvittaessa tulevat hakemaan huoneesta, mikäli tarvitsee lähteä suojaan.
Ilta menikin katsellessa uutisia ja seuratessa puhelimeen kilahtavia varoitus viestejä. Keräsimme myös tärkeimmät tavarat kuten passit, lompakot yms. yhteen pieneen laukkuun, jotta saamme tarvittaessa napattua sen mukaan.
Aamulla sai todella huokaista helpotuksesta, eikä hurrikaani osunut kohdalle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Puhelimiimme oli yön aikana tullut varoitusilmoituksia myös tulvista, mutta sekään ei ollut onneksi osunut kohdallemme.
Kuitenkin myöhemmin päivän aikana matkan edetessä näimme tulvan jälkiä, luulimme ensin vesialueita järviksi, mutta kartan mukaan järviä ei pitänyt olla kunnes huomasimmekin veden keskeltä pilkistäviä kattoja. Me emme olleet koskaan nähneet omin silmin tällaisia luonnonoikkuja ja se on kyllä todella kauheaa, että näitä tapahtuu.
Chandlerin kylä, Route 66 museo
Suuntasimme seuraavaksi oli Chandlerin kylää, jossa oli Route 66 museo, Route 66 Interpretive Center. Museo sijaitsee kauniissa rakennuksessa ja henkilökunta oli ihanan ystävällistä. Hieno museo joka kertoo tien historiasta alkuvuosilta tähän päivään.
Täältä löytyy mm. antiikkiset auton istuimet ja sängyt vanhoista hotelleista 66:n varrella. Lisäksi oli sekä pidempiä, että lyhyempiä videodokumentteja aiheesta.
Emme ole yleensä kovin kovia museossa kävijöitä, mutta kyllähän tällaiset museot tällaisella reissulla on todella kivoja.
Route 66 on kyllä todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä tie ajella. Matkan varrella on vähän väliä aina jotain nähtävää, teeman mukaisia ravintoloita ja kahviloita, kylttejä, maalauksia ja mitä erikoisempia patsaita. Tylsyys ei todellakaan pääse iskemään.
Oklahoma City
Seuraavana saavuimme Oklahoma osavaltion pääkaupunkiin, Oklahoma Cityyn.
Huomasimme myös Oklahoma Cityssä muistakin isompien kaupunkien downtowneista, eli liike-elämän keskuksista tutun ilmiön, paikka vaikutti todella autiolta. Autoja, eikä kävelijöitä paljoa näkynyt, vaan oli todella hiljaista, ihan yksittäisiä ihmisiä siellä täällä.
Ajelimme hieman kaupunkia ympäri, jonka jälkeen suuntasimme kaupungissa Bricktownin alueelle. Bricktown on kaunis ja kutsuva alue, jota halkoo pieni kanaalimainen joki. Joen varsi on kaunista ja viihtyisää aluetta jossa viettää aikaa joen rantaa kävellen ja vaikka juomaa tai ruokaa nauttien. Halutessaan joelle pääsee myös veneajelulle tai illallisristeilylle. Tämä oli ehdottomasti mukavan viihtyisä alue ja suosittelemmekin vierailemaan.
Alligaattori pato
Matkaa jatkaessamme pysähdyimme myös Lake Overholserin rannalla, pienellä padolla ihailemassa järvimaisemia. Siinä padolla maisemia katsellessa, viereinen kalassa ollut mies huikkasi meille, että tiedetäänkö mitä nuo pienet, rantavedessä olevat puutukin näköiset asiat olivat. Olimme luulleet niitä tosiaan puutukeiksi, mutta ne olivatkin pieniä, noin metrin mittaisia alligaattoreita!
Oklahoma Route 66 Museum
Vaikka aikaisemmin kirjoitimmekin, että emme ole kovia museoihmisiä, niin heti Oklahoma Citystä lähdettyämme suuntasimme seuraavaan Route 66 museoon, joka oli Oklahoma Route 66 Museum, Clintonin kaupungissa.
Paikka oli jo ulkoakäsin hyvin eri tyyppinen, kuin aiemmin Oklahomassa käymämme Route 66 Interpretive Center museo. Aiemmin käyty oli enemmän vanhaa ja rustiikkista, kun taas tämä Oklahoma Route 66 Museum edustaa enemmän tyypillistä Route 66 henkeä, ainakin meidän mielestämme.
Museossa neonvalokylttien lisäksi suurten lasi-ikkunoiden takana kiiltävä, punainen, vanha jenkkirauta toivottaa vierailijat tervetulleeksi. Museon näyttelyt on jaettu vuosikymmenten mukaan ja niissä oli runsaasti luettavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa. Ehdottomasti suosittelun arvoinen pysähdyspaikka.
Museon näyttelyt on jaettu vuosikymmenten mukaan ja niissä oli runsaasti luettavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa. Ehdottomasti suosittelun arvoinen pysähdyspaikka.
Seuraavaksi yöksi ajoimme Elk Cityyn ja otimme huoneen Comfort Inn & Suites hotellista, joka oli ihan perushyvä hotelli. Me emme etsineet näille road trip öille mitään luksus majoituksia, useimmiten olimme vasta myöhään illalla hotellilla ja aamulla taas lähdimme eteenpäin, joten perussiisti, puhdas ja turvallinen riitti aina meille.
Näillä main luontokin alkoi muuttaa enemmän muotoaan muuttuen enemmän kuivaksi, joka tähän asti oli ollut pääosin vehreää. Mutta olimmehan jo Texasin rajalla, joten se oli odotettavissakin.
Viimeinen spottimme Oklahoman puolella, juuri ennen Texasin rajaa oli One Room Jail, Texola. Tämä on vanha, 1800-luvun lopulla rakennettu pieni irrallinen selli tien varressa. Sisällä sellissä pääsee käymään ja sieltä löytyy mm. kuvia sellin historiasta. Kannattaa pysähtyä hetkeksi, helppo pysähtyä, tsekata ja jatkaa matkaa.
Tässä oltiinkin siis jo Texasin rajalla, joka on reitin 5. osavaltio. Jatketaan siitä seuraavassa postauksessa.
