Hoover Damin kautta kohti Las Vegasia
Arizonan viimeisten pikkukylien jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Nevadaa ja Las Vegasia. Matkalla pysähdyimme USA:n suurimmalle padolle nimeltä Hoover Dam. Pato on aivan osavaltioiden rajalla ja sijaitseekin puoliksi Arizonassa ja puoliksi Nevadassa. Pato säännöstelee Lake Meadin virtausta Coloradojokeen.
Pato on rakennettu 1930-luvulla ja se on todellinen taidonnäyte sen aikaisesta insinööriosaamisesta. Padon rakentaminen kesti kaikkiaan noin 5 vuotta ja pato on valtava, korkeutta sillä on kaiken kaikkiaan 221 metriä.
Padon päälle pääsee vierailulle ja halutessaan myös opastetuille kierroksille. Me käveltiin pato päästä päähän maisemia ihaillen, jotka ovatkin kyllä upeat varsinkin kanjoniin ja sen ylittävälle sillalle. Alaspäin katsoessa tulee kyllä todettua, että pato tosiaan on valtava. Myös padon edestä, kanjonin ylittävältä sillalta on komeat näkymät padolle. Sillan laidalla kulkee kävelytie, josta voi rauhassa ihailla maisemia. Hooverin pato oli kyllä pysähdyksen arvoinen paikka varsinkin näin ohi ajaessa, mutta myös ihan erillisenä retkikohteena Las Vegasin reissulla.
Tarkemmin Hooverin padolla vierailusta voit lukea sen omasta postauksesta ➛
Viva Las Vegas!
Hooverin Padolta suuntamme olikin sitten itse Las Vegasin värivaloihin. Tätäkin oli odotettu ja eihän sitä tiedä kuinka onni potkaisisi, että tarvitseeko ihan heti kotia lähteäkkään 🙂
Paljon aina puhutaan kuinka Las Vegas on upea näky, kun saavutaan keskeltä aavikkoa kohti kaupunkia ja kaupunki yhtäkkiä ilmaantuu värivaloineen näkyviin. Tätä näkymää odotettiin ja olihan ilta alkanut jo sopivasti hämärtää, joten valot näkyisivät hyvin.
Tämä ei kuitenkaan ollut ehkä ihan odotetunlainen ja millaisen mielikuvan sitä oli omassa mielessä maalaillut. Tässä kohtaa oli ajettu jo Chicagosta asti isolta osin jenkkien halki, jonka aikana useat kaupungit olivat jo ilmestyneet aavikon jälkeen näkyviin ja tämä ei tuntunut mitenkään poikkeukselliselta. Kaupunki nousee pikkuhiljaa esikaupunki alueesta kohti keskustaa, kuten muutkin isommat kaupungit.
Toki tähän voi vaikuttaa tulosuuntamme, tulimme Hooverin padon ja Henderssonin kaupungin suunnasta, kun taas yleisimmin kaupunkiin tullaan oletettavasti Los Angelesin suunnasta. Sitä kautta tullessa tilanne voi olla toinen tai sitten mielikuva oli tullut vaan maalattua niin erilaiseksi 🙂
Mutta tämä ei kuitenkaan vie mitään pois Las Vegasilta, Stripille päästyämme värivalojen hohkeessa tunnelma ja maisemat ovat mielettömät! Oli ihan huikeaa ajaa pitkin kuuluisaa pääkatua ja hämmästellä kasinoita ja hälinää kaduilla.
Me oltiin buukattu hotelli Stripin varresta, jotta kaikki olisi lähettyvillä kävelymatkan päässä.
Hotelli oli Hilton Vacation Club Polo Towers Las Vegas ja tämä oli oikein passeli valinta. Huoneet oli tilavat, siellä oli pieni keittiö ja parveke ja sijainti oli oikein hyvä. Hotellilla oli uima-allas ja kattoterasilla oli vieraiden käytössä oleva grillialue useammalla grillillä. Kokonaisuudessaan hotelli oli oikein siisti ja puhdas. Hotellilla ei ollut omaa kasinoa, joten se oli myös hyvin rauhallinen.
Vegasin Stripillä on todella paljon nähtävää sekä koettavaa ja tekeminen ei kyllä lopu kesken. Päivät meni nähtävyyksiä ja kasinoita kierrellen ja Vegasin tunnelmaa imien. Kasinot on jokainen oman teeman ympärille rakennettu jä nämä ei ole todellakaan pelkkiä pelisaleja vaan oikeastaan viihdekeskuksia. Viimeisteltyjä yksityiskohtia olisi jaksanut ihastella kaikkialla loputtomasti.
Vegas on tunnettu myös maailmanluokan esityksistä ja me käytiin katsomassa Criss Angelin Mindfreak show, joka oli todella hieno kokemus.
Tarkemmin Vegasin tunnelmasta ja tekemisistä voit lukea Las Vegasin omasta postauksesta ➛
Las Vegasista löytyy myös muutama Outlet-kylä ja kävimmekin yhtenä päivänä hieman shoppailemassa Outlet Premiumissa. Tämä on aivan keskustan tuntumassa ja autolla tänne ajoi noin 10 minuutissa. Outlet-kylä on ihan mukavan kokoinen ja yli 170 liikkeessä kierrettävää riittää. Liikkeitä on designereistä, katumuotiin ja paljon myös urheilumerkkejä kuten Adidas, Puma, Quiksilver jne.
Vegasissa vietimme kokonaisuudessaan 4 päivää. Tähän asti oltiin koko road tripin ajan oltu koko ajan liikkeessä, joten oli myös aivan ihana vain pysähtyä hetkeksi. Vaikka eihän tämäkään stoppi nyt varsinaista lepoa ollut, sillä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kuitenkin tien päällä olemisesta hieman ansaittua taukoa.
Ufo jahdissa – Area 51
Vegasista meidän suunta jatkui kohti San Franciscoa. Tähän matkalle osuu salaperäinen Area 51 ja päätettiinkin käydä katselemassa vähän nurkilla. Ketäpä ei tämä salaperäinen paikka kiinnostaisi, että mitä siellä tapahtuu. Ties vaikka ufoja näkyisi 🧐😂
No ihan lähistöllehän ei tietenkään ole asiaa, me ajettiin yhtä pientä tienpätkää joka päättyi aidatun alueen portille. Alue on tooooodella laajasti aidattu, kameroita tuntui olevan siihen malliin, että mitään ei jää näkemättä ja käytännössä aidan sisäpuolella näkyi pelkkää aavikkoa.
Portin edustalla autoa kääntäessämme alkoi samalla hiekkapölly näkymään aitojen sisällä ja auto lähestyi porttia. Tässä kohtaa tuumattiin, että eiköhän ole parempi poistua paikalta eikä jäädä katsomaan, että olisko niillä ollut meille jotain asiaa.
Ja koska kyllähän jenkit osaa bisneksen, niin tässä alueen ohittavan valtatien varressa olikin Area 51 ufo kahvila! Paikka on Area 51 Alien Center. Siitä löytyy kahvila ja pieni myymälä. Paikka on keskellä aavikkoa ja ufo-teemaan somistettu niin ulkoa kuin sisältä ja valikoimasta löytyy kaikkea ufo tavaraa. Olihan tämä hauska paikka ja kokonaisuuten Area 51 vierailu hauska kokemus.
Jumiin hiekkadyyneille
Tässä melkein vieressä, valtatien toisella puolella huomattiin isot hiekkadyynit Big Dune Recreation Area ja ajateltiin käydä niitäkin lähempää tarkastelemassa. Tästä mentiin ensin pienempää tietä jonkin matkaa, kunnes suunnattiin offroadin puolelle. Silmämääräisesti dyynit olivat aivan vieressä, mutta kartalta katsottuna tästä pikkutieltä oli n. kolme kilometriä dyyneille.
No me lähettiin ajelemaan aavikkoa pitkin varovasti lähemmäs dyynejä. Alkuun matka meni ihan mukavasti, mutta matkan edetessä hiekka alkoi uhkaavasti pehmenemään ja päätettiinkin, että käännetään auto ja jätetään tukevaan kohtaan parkkiin ja kävellään eteenpäin. No samassa hetkessä tämä meidän möhköfantti upposi hiekkaan, eikä liikkunut enää mihinkään. Siinä sitä oltiin ihan kahdestaan painavalla autolla keskellä aavikkoa jumissa. Vaikka auto olikin ns. maasturi, niin ei kyllä riittänyt maasto-ominaisuudet enää tässä kohtaa. Auto ei hievahvanut mihinkään ja jokaisella yrityksellä kaivautui vaan syvemmälle ja syvemmälle.
Ei auttanut, kun lähteä etsimään siitä aavikon tyhjyydestä jotain mitä saataisiin renkaiden alle ja siitä vähän pitoa, kiviä, keppejä tms. Näitä etsittiin ja kanniskeltiin, mutta kaikki tuntui uppoavan vaan hiekkaan renkaiden alla.
Ensi alkuun luottamus oli ollut kova, että kyllähän tämä tästä lähtee helposti, mutta siinä kun jonkin aikaa oltiin yritetty ja kaikki renkaiden alla upposi vain hiekkaan, eikä auto hievahtanutkaan, niin alkoi jo tuskanhiki nousta otsalle (siinä normaalin hien ohella). Aurinkokin nimittäin paahtoi täydeltä taivaalta ja lämpötila huiteli aavikolla sopivasti siinä 45°C tienoilla.
Lopulta löydettiin kauempaa muutama isompi kivi, jotka saatiin renkaiden alle ja niiden avulla auto hievahti eteenpäin. Siitä sitten painettiin vauhdilla ja pysähtymättä niin pitkälle, että auto oli varmasti tukevalla pohjalla.
Tän episodin jälkeen hiekkadyynit ei kyllä enää kiinnostanut ja lähdettiin vaan tyytyväisenä jatkamaan matkaa, kun oli kerran liikkeelle päästy.
Eli viisastu meidän tyhmyydestä ja jos menet käymään täällä, niin älä aja pitkälle vaan kävele suosiolla!
Tässä kohtaa olikin aika jättää Nevadan saharat taakse ja suunnata kohti Kaliforniaa!
