Tänään oli aika lähteä ajelemaan Pyreneiden vuoristosta pikkuhiljaa kohti Aurinkorannikkoa. Keli oli edeltävää päivää parempi, joten ajelimme ihan rauhakseltaan ja pysähtelimme ihailemaan matkalla olleita vuoria ja jokea. Oltiin tosiaan oltu yötä Planin kylässä, jonne johtaa vain yksi tie, joten ajoimme samaa kaunista tietä pois, mitä olimme edellisenä päivänä ajaneet sateessa. Nyt tiestä saikin paljon paremmin nautittua ja ihailtua vuorien ja metsän reunustamaa kapeaa solaa.
Alkumatkasta bongasimme pienen koukkauksen päästä kauniin näköisen kanjonin nimeltä Cañón de Añisclo. Tien varressa oli pieni, muutaman auton kokoinen parkkipaikka, johon auton sai jätettyä vierailun ajaksi. Paikka ei vaikuta olevan kovin ruuhkaisa, mutta mikäli muutama muu auto on samanaikaisesti paikalla, niin parkkipaikkaa voi joutua katselemaan jonkin matkan päästä. Meillä kävi kuitenkin tuuri ja täällä ei ollut samaan aikaan kuin yksi auto ja saatiin auto vaivattomasti parkkiin.
Reitti kanjoniin lähti suoraan tästä parkkipaikalta. Reitti alas oli jyrkähköjä portaita, joiden kunto vaihteli ja osassa kohtaa olivat jo melko huonokuntoisia, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa.
Kanjonin pohjalle päästyä siellä vastaanotti turkoosin sinisenä kallion seinämien välissä virtaava joki. Joen vartta pitkin pääsi jonkin matkaa kävelemään, mutta veden kastelemana se oli paikoittain erittäin liukas. Tähän oli kuitenkin laitettu köysikaide, josta sai pidettyä kiinni ja toi turvaa kävellä eteenpäin. Paikka oli erittäin kaunis ja ehdottomasti suositeltava vierailukohde lyhyelle pysähdykselle, mikäli on näillä main liikenteessä.
Pyreneiden vuoriston hyvästely
Pyreneiden vuoristo tarjosi kaiken kaikkiaan todella upeita maisemia ja sympaattisia pikkukyliä. Vaikka Pyreneet eivät ole ihan yhtä tunnettu kuin Alpit tai Dolomiitit, niin voisi kyllä sanoa, että vetävät vertoja näille ja varsinkin erittäin otollinen kohde, mikäli Alpeilla ja Dolomiiteillä on tullut jo kierrettyä.
Pyreneiden vuoristo oli meille melko tuntematon etukäteen ja me ei osattu odottaa ihan näin kattavaa ja isoa vuoristoa. Pyreneet pääsikin yllättämään meidät todella positiivisesti. Pyreneiden korkein huippu, Pic D’Aneto, kohoaa 3 404 metrin korkeuteen, joten korkeita huippuja löytyy täältäkin.
Päivän päätteeksi me ajettiin meren rannalle asti La Ràpita pikkukaupunkiin Costa Dauradan alueella, matkaa tälle päivälle tuli karkeasti 320 km. La Rápitasta bookattiin majoitus Hotel Restaurant Juanito Platjasta, joka sijaitsi suoraan meren rannalla ja jossa oli myös parveke suoraan merelle. Mikäs olikaan sen ihanampaa, kun pitkän päivän jälkeen vaan istahtaa parvekkeelle ja nauttia merimaisemasta sekä tähtitaivaasta. Hotelli oli perushyvä hotelli ja iso plussa tuli hyvästä aamupalasta, jonka sai nauttia ulkona merimaisemassa.
