Esteponasta suunnattiin kohti Gibraltaria ja matkaa tänne oli ainoastaan noin 45 kilometriä. Vuokra-autolla ei saanut ajaa Gibraltarin puolelle, joten valitsimme majoituksen Espanjan puolelta La Línean kaupungista, joka sijaitsee Gibraltarin rajalla.
Varasimme majoituksen sijainnin perusteella ja hotelli oli Ohtels Campo de Gibraltar, josta oli kävellen Gibraltarin rajalle vain 700 metriä. Hotelli oli hyvinkin perussiisti hotelli ja parvekkeelta oli näkymät merelle, joka on aina plussaa.
La Linean kaupunki ei muutoin meille itseään myynyt ja kaupunki oli aika karun oloinen. Ranta/satama oli kuitenkin ihan kiva ja sieltä näki mukavasti Gibraltarin vuoren.
Rajatarkastuksen kautta Gibraltarille
Gibraltar on Britannian merentakainen alue, joten passi piti muistaa ottaa mukaan vierailulle.
Rajalla on rajatarkastus ja se hoituu ihan vain kävelemällä rajalle ja näyttämällä passia, jonka jälkeen ollaankin Gibraltarin puolella. Melko helppoa ja vaivatonta, mutta toki melko tuttua Euroopan alueella. Gibraltar on todella pieni, joten jalkasin kulkee hyvin. Gibraltarin ja Espanjan rajalta niemen toiseen päähän on kävelymatkaa ainoastaan hieman vajaa 6 kilometriä.
Rajan ylityksen jälkeen on luvassa ensimmäinen erikoisuus, Gibraltarin lentokenttä sijaitsee heti rajan jälkeen ja tämä kiitotie ylitetään kävellen. Tämä on varmaan maailman ainoimpia paikkoja, jossa käytännössä ollaan liikennevaloissa lentokoneiden kanssa. Emme tosin tiedä kuinka usein kentälle tulee/lähtee koneita ja me emme ainakaan vierailumme aikaan bongannut yhtään. Kuitenkin kenttä on ihan käytössä ja tosiaan kiitorata suljetaan muulta liikenteeltä lentokoneiden lähdön ja laskun ajaksi.
Brittiläisyys näkyy
Kiitoradan yli päästyä huomaa kyllä, että on saavuttu Britannian puolelle, on punaisia puhelinkoppeja, punaisia paloposteja ja muita tunnusmerkkejä, jotka muistuttavat Britanniasta.
Epäilimme ennen saapumista, että liekkö Gibraltar eroaa paljoakaan Espanjasta, mutta kyllä eron huomasi todella selkeästi.
Luonnollisesti valuuttana toimii Englannin punta, mutta kortti kävi kaikkialla missä me käytiin, joten käteisellä ei tarvitse varautua. Euroillakin voi kyllä maksaa, mutta vaihtokurssi on epäedullinen, joten kalliimmaksi käy varsinkin mikäli käyttää runsaammin käteistä.
Keskustan kadut on täynnä kauppoja, ravintoloita, kahviloita ja tietenkin myös brittipubeja. Me kierreltiin aikamme keskustaa ja ihasteltiin kaupunkia ja brittimäistä tunnelmaa, jonka jälkeen lähdettiin kohti Gibraltarin kärkeä.
Matkalla on kaunis Gibraltarin kasvitieteellinen puutarha, joka sijaitsee heti vuorelle vievän köysirata-aseman jälkeen. Se on mukavan kokoinen puistoalue, jossa aikaa vierähtää tutkien eri kohtia puistosta. Puistoon oli vapaa sisäänpääsy. Kannattaa kyllä ehdottomasti käydä, hyvin kaunis paikka.
Matkan varrella kohti niemen kärkeä, on paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten vanhoja tykkejä ja muita historiallisia kohteita, kuten linnoituksia. Rannalla on myös useita kohtia, jossa voi mennä nautiskelemaan merestä.
Tässä muutama poiminta mielenkiintoisista kohteista peremmältä Gibraltaria:
100 Ton gun napier of Magdala battery – Armeijan museo, jossa erilaista tykistöä esillä.
Rosia Bay – Lahden etelä reunamalla kiva paikka nautiskella merestä ja aaltojen tyrskyistä
Camp Bay, Gibraltar – Merivesialtaat ja pari ravintolaa aivan meren rannalla.
Parsons Lodge – Näyttävä linnoitus pienen kukkulan päällä, aivan meren rannalla.
Afrikka vain noin 20 kilometrin päässä
Gibraltarilta näkee helposti Afrikkaan, jossa Marokon vuoret kohoavat vastarannalla ainoastaan noin 20 kilometrin päässä.
Me ihasteltiin täällä maisemista sekä uskomattoman kauniista auringonlaskusta, joka värjäsi taivaan ensin oranssiksi ja sen jälkeen liilaksi. Aurinko laski suoraan edestä, joten tämä oli täydellinen paikka katsella auringonlaskua.
Täältä suuntasimmekin illan tullen takaisin keskustaa kohden. Paikalla oli oma kaunis tunnelmansa, kun kaupat olivat menneet kiinni ja kadut olivat lähes tyhjiä, saatiin ihastella kauniita rakennuksia ihan rauhassa. Kadulla tuli jalkaisin vastaan myös hyvinkin stereotyyppinen brittipoliisi koppalakki päässä, tämä oli hauska nähdä, mutta kuvaa emme viitsineet ottaa.
Aikamme hämmästeltyämme suuntasimme kohti hotellia ja tarkoitus oli seuraavana päivänä kavuta päänähtävyydelle eli Gibraltarin vuorelle. Siellä on Euroopan ainoat villiapinat ja niitä odotimmekin eniten.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun ruokamyrkytys iski ja vei sängynpohjalle seuraavaksi päiväksi, eikä ollut toivoakaan liikkua hotellilta. Jouduimme ottamaan vielä yhden lisäyön hotellista, kunnes tästä oli toivuttu ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tässä kohtaa päätimme jatkaa matkaa eteenpäin ja jätimme vuorelle nousemisen väliin. Jäipähän syy palata uudelleen Gibraltarille!
