Vuorossa oli auton pakkaus ja Tivatin hyvästely. Tänään ohjelmassa oli Kotor Bayn ympäriajo sekä vierailu Ostrog Orthodox Monasteryllä.
Tivatista ensin kohti Kotor baytä, matka oli vain sen vartin verran, tällä kertaa liikenneruuhkaa ei ollut ja matka tunnelin läpi sujui jouhevasti. Tässä kohtaa ohitimme Kotorin keskustan, sillä olimme siihen jo tutustuneet aiemmin ja nyt tarkoituksemme oli ajaa itse Kotor bay lähes ympäri. Tämä oli ehdottomasti hyvä idea, lahti on todella kaunis ja tie menee koko ajan vuorien ympäröimänä turkoosin meren rannalla. Tässä sai olla koko ajan pysähtelemässä ja ihailemassa maisemia. Matkalla on myös muutamia pieniä kyliä, joten löytyy muutamia paikkoja josta saa ostettua evästä.
Meidän Kotor bayn kierron alkupiste oli periaatteessa Kotorin keskusta ja päätepiste tämä, josta käännyimme kohti Ostrogin luostaria. Tässä ei kilometrejä tullut kuin 23, mutta aikaa meni reilusti, sillä tuli koko ajan pysähdyttyä ja ihasteltua.
Kotor Bayltä Ostrogin luostarille
Kotor bayltä suunnattiin kohti Ostrog Orthodox Monasteryä, luostaria joka on rakennettu kallion sisään. Luostari on yksi Montenegron suosituimmista nähtävyyksistä Kotor bayn jälkeen ja kuvissa kieltämättä näyttää kauniilta, joten Bemarin keula kohti sisämaata. Matkaa tänne oli 94 km, mutta suurelta osin vuoristoteitä, joten aikaa vierähti tovi. Maisemat matkalla oli upeita, joten matka sujui joutuisasti.
Lähes perille saavuttuamme, loppumatka piti ajella vielä ylös kapeaa ja mutkaista vuoristotietä. Täällä sai olla valppaana, sillä kohde on suosittu, mutta sinne johtava tie ei ole luonnollisesti muuttunut suosion mukana. Tie on hyvin kapea, liikennettä on molempiin suuntiin ja toisella puolella on kallioseinämä ja toisella puolella jyrkkä pudotus alas.
Kun pääsimme ylemmäs, tuli kohta jossa oli isompi parkkitila. Oli hieman kyseenalaista saako tietä jatkaa ylemmäs vai tuleeko auto jättää siihen. Aikamme pohdimme, mutta päädyimme jatkamaan ylöspäin autolla ja se oli oikea päätös, sillä ylempänä löytyi vielä parkkipaikkoja. Eli jos et halua kävellä omaksi iloksi ylös niin suhteellisen ylhäältäkin löytyy vielä parkkipaikkoja (kartalla se viimeinen pieni serpentiinitien pätkä). Täällä oli muutaman euron parkkimaksu ja vessat, mutta ne oli noh aika suttuiset, mutta vessat kuitenkin.
Parkkipaikalta lähdimme kävelemään kohti luostaria, matka on ylämäkeä ja ylös vie portaat metsän keskellä tai halutessaan voi vaihtoehtoisesti kulkea autotietä, joka on huoltotie. Me valitsimme mukavamman metsäpolun. Portaat oli jyrkät ja liukkaat, sillä oli juuri satanut ennen kun me tulimme ja lisäksi polku ei ollut ehkä parhaiten huollettu. Kannattaa laittaa ihan kunnon kengät jalkaan.
Ylhäällä komeili kaunis luostari juuri niin kuin kuvissa olimme nähneet. Tiesimme, että paikka on suosittu, mutta väkimäärä meidät hieman yllätti, porukkaa oli todella paljon. Alue on ulkopuolelta pieni, mutta kaunis. Tarkoituksemme oli mennä luostariin myös sisälle, mutta sinne oli niin pitkä jono, joka ei näyttänyt liikkuvan, joten päädyimme aikamme vain ihailemaan paikkaa ulkoapäin ja lähdimme takaisin autolle. Niin ja luonnollisesti luostari on uskonnollinen paikka, joten muista kunnioittava pukeutuminen, eli olkapäät ja polvet peitettynä.
Rauhakseltaan kohti Kroatiaa
Täältä olikin sitten tarkoitus lähteä ajelemaan rauhakseltaan Kroatian puolelle. Majoitusta meillä ei vielä ollut ja olimme päättäneet, että buukkaamme sen kun olemme Kroatian puolella, sillä Montenegrossa netin käyttö ei kuulu meidän liittymiin. Ja me emme osaa koskaan varata majoituksia ajoissa, sillä halutaan että jos suunnitelmat muuttuvatkin ja haluamme jäädä johonkin muualle, niin se onnistuu. Mutta täältä siis suuntasimme kohti Kroatian rajaa, jonne oli matkaa 128km. Samalla tuli ajettua myös loppuosuus Kotor Bayn rannikkotiestä.
Nyt oli aika sanoa haikeat heipat Montenegrolle, joka vastasi toivotukseemme kauniilla auringonlaskulla. Kaikin puolin Montenegro kyllä vakuutti meidät ja tullaan tänne pian uudelleen ja tutustutaan myös sisämaan vuoristoon kunnolla.
Rajalla oli taas hieman jonoa jota tovi odoteltiin, mutta muuten meni taas todella vaivattomasti, eikun leimat passiin ja eteenpäin.
No connection – riippuvuus mobiilidatasta
Tässä kohtaa kello oli jo suhteellisen pitkällä iltaa ja väsymys alkoi painaa, joten kuumeisesti odottelimme, että meidän puhelimet palaisi Kroatian verkkoon ja saisimme buukattua hotellin. Noh näin ei tuntunut millään käyvän ja me jatkoimme ajamista kauemmas rajasta, jotta saisimme oikean verkon takaisin. Lopulta olimme huoltoasemalla wifissä, vain huomataksemme, että hotelleja ei ole lainkaan vapaana järkevän ajomatkan päässä.
Tässä kohtaa iski pieni turhautuminen ja päädyimme kysymään yhdeltä hotellilta vielä ovelta, mutta ei ollut vapaata huonetta. Kerättiin reipas reissumieli kasaan ja tuumattiin, että onhan Bemarissa hyvät penkit ja päädyttiin, että nukutaan autossa. Etsittiin mukavan ja turvallisen oloinen spotti, jossa oli yksi karavaanarikin ja teimme olomme mukavaksi ja nukuimme siinä. Yö meni yllättävän mukavasti ja aamulla oli ihana herätä turkoosin meren rannalta😍
