Ensimmäinen majoitus Pyreneillä
Vietimme Montserratissa aikaa niin kauan, että sieltä ajoimme illaksi suoraan hotelliin Ribes de Freser kylään, joka sijaitsee Pyreneiden itäosassa. Hotelli oli Hotel Els Caçadors de Ribesist, joka oli oikein mukava pieni hotelli. Huone oli pienehko, mutta hotellilla oli kiva kattoterassi, jossa oli myös poreallas joka oli varattavissa majoittujien käyttöön. Kattoterassin vieressä oli myös todella kiva biotakalla varustettu kuu-teemainen rentoutumishuone, jossa oli kiva istuskella. Oikein viihtyisä hotelli yön jos toisenkin majoitukseen.
Tästä oli hyvä lähteä jatkamaan aamulla eteenpäin syvemmälle Pyreneiden vuoristoon ja ensimmäisenä suuntasimme La Pobla de Lillet kylään. Tämä oli ihan kaunis, pieni vuoristokylä, joka on rakennettu joen ympärille. Pysähdyimme tässä lyhyesti katsellen kylän vanhoja rakennuksia ja nauttien vuoristotunnelmasta, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Bagán kylää.
Bagàn kylä
Bagá on pieni ja kaunis vuoristokylä, jossa vanhat keskiaikaiset ja kauniit talot, viheristutukset ja pienet paikalliset putiikit luovat todella viihtyisän ilmapiirin.
Täällä kiertelimme myös katuja, ihastelimme maisemia ympärillämme ja nautimme rauhallisesta tunnelmasta.
Täällä ja vielä myöhemminkin monessa muussa paikassa meidän osittaiseksi haasteeksi osoittautui tottua espanjalaiseen siestakulttuuriin.
Siestaa vietetään noin klo 13-17 välillä ja se kestää parisen tuntia. Tällöin kahvilat, ravintolat ja putiikit laitetaan kiinni ja lähdetään nauttimaan päivän lepohetkestä. Tähän tottuminen vei tosiaan oman aikansa ja meillä rytmi on yleensä sellainen, että tarpeet osuu juuri tälle ajalle 😀 Onneksemme täältä löysimme pienen kebabravintolan joka oli auki ja sieltä saimme ruuat mukaan, jotka mentiin nauttimaan puistoon.
Mirador dels Orris
Bagásta jatkettiin matkaa ja bongattiin kartalta näköalatasanne jonne päätimme suunnata. Näköalapaikka oli nimeltään Mirador dels Orris ja tänne oli pieni kävelymatka lähimmältä parkkipaikalta.
Ajomatka tänne oli todella kaunista mutkittelevaa vuoristotietä ja oli ihan kuin olisi Alpeilla ajellut. Lähellä kohosi jylhät vuoret, joiden lomassa tie mutkitteli ylöspäin.
Me jätettiin auto vuoristotien mutkassa sijainneelle pienelle parkkipaikalle, josta reitti lähti kohti näköalatasannetta. Matkaa tästä Mirador del Orrisin näköalapaikalle oli noin 1,5 kilometriä.
Matkan varrella vastaan tuli vapaana laiduntavia sonneja, joiden ohittaminen hieman kuumotteli, kun ne olivat aivan reitin vieressä. Hetki mietittiin, että mitenkäs tästä päästään varmasti hermostuttamasta eläimiä, kun ei sen tarkemmin tiedetty, että miten ne käyttäytyvät.
No päätettiin, että kierretään ne hieman kauempaa ja kuljetaan ihan rauhassa eteenpäin. Eivätpä ne lopulta meistä kiinnostuneet ja hyvä kun edes huomasivat.
Reitti näköalatasanteelle on hyväkuntoinen ja helppokulkuinen hiekkatie ja melkolailla tasaista, eli korkeuseroa ei ole ja maisemat ovat kivaa metsäistä vuoristomaisemaa.
Näköalatasanteelle päästyä maisemat ovat aivan huikeat. Näkymä on pitkälle laaksoon ja sen takana kohoavalle vuorijonolle. Tässä ihasteltiin tovi maisemia ja tuttuun tapaan pidettiin evästauko. Ehdottomasti pysähtymisen ja pienen kävelyn arvoinen kohde.
Autolle päästyämme ilta alkoi jo lähestymään ja oli aika katsella seuraava majoituspaikka. Ennen hotellille lähtemistä käytiin kuitenkin vielä ajamassa tätä vuoristotietä eteenpäin ja kääntymässä sen huipulla ihastelemassa maisemia.
Seuraava majapaikka me löydettiin Soriguerolan pikkukylästä, lähellä hieman isompaa Alp kylää. Hotelli oli SM Hotel Fontanals Golf, joka oli suhteellisen uusi ja siisti ja piha oli erittäin hyvin hoidettu. Meillä oli huoneessa terassi, joka oli uima-altaalle ja taustalla oli kauniit vuorimaisemat. Tässä oltiin jo melko lähellä Ranskan rajaa, linnuntietä tästä oli rajalle ainoastaan noin 6 kilometriä.
