Road trippimme viimeinen isompi stoppi oli Kalajoki. Ajoimme tänne suoraan Leviltä yhtä kyytiä ja matkaa oli hieman reilu 500 kilometriä.
Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta Kalajoella, joten odotettiin innolla kuuluisia hiekkadyynejä. Nyt oli elokuun loppupuoli ja ilmat oli jo aika viileät, joten tiesimme, että aurinkoa tuskin pääsee ottamaan ja kumpikaan kun ei pidä kylmästä vedestä, niin uiminenkin luultavasti jää välistä, mutta halusimme kuitenkin päästä ihailemaan maisemia ja näkemään kuuluisat hiekkadyynit.
Majoituksen bookkasimme ihan Kalajoen rannalta, hiekkadyynien kupeesta ja hotellimme oli Hotelli Rantakalla. Sijainti hotellilla oli täydellinen, tosiaan ihan dyynien reunalla, mutta itse majoitus oli ihan ok. Meillä ei käynyt paras tuuri huoneen kanssa, saimme huoneen alimmasta kerroksesta, minkäänlaista näkymää meillä ei ollut huoneen ikkunoista ja huone oli hieman kulahtanut jo parhaat päivänsä nähnyt. Mutta ihan menetteli näin yhdeksi yöksi.
Kävimme illalla kävelemässä rannalla, hiekka dyynit olivat kivannäköisia ja rannalla oli todella rauhallista. Rannalla oli kiva, pitkä ja kapea hiekkasuiro, jota pitkin pääsi kävelemään pitkälle kohti horisonttia. Välillä näytti melkein kuin olisi kävellyt vetten päällä 😀
Meille näyttäytyi todella upea auringonlasku, joka värjäsi koko taivaan upeasti oranssin punaiseksi.
Hieman pidemmälle visiitille Kalajoki tarjoaa erilaisia aktiviteetti mahdollisuuksia, kuten hyvät reitistöt pyöräilyyn, vierailumahdollisuuden Maakallan itsehallintoalueella tai tutustua Kalajoen vanha kaupunki Plassiin. Me kuitenkin piipahdettiin vain nopeasti, kun haluttiin nähdä hiekkasarkät kotimatkalla, mutta toisella kertaa voisimme viihtyä pidempäänkin.
Kalajoelta lähdettiin jatkamaan matkaa ja reissuväsymystä alkoi jo esiintyä, eikä sen myötä jaksettu enää hirveästi tutkia mitä kaikkea matkalle osuisi. Vaasan kulmilla pysähdyttiin kuitenkin Raippaluodon sillalle, joka on Suomen pisin silta. Silta oli kyllä todella kaunis ja näyttävä nähtävyys. Me pidettiin tässä kokkaustauko ja tässä olikin siihen hyvät mahdollisuudet. Ennen siltaa löytyy kiva piknik alue rannalta, josta on suora näkymä sillalle.
Raippaluodon sillalta suuntasimmekin melkolailla suoraan kotiin. Tien päällä oltiin kokonaisuudessaan kolmisen viikkoa ja oli kyllä kaikin puolin ihana reissu.
Pohjois-Norja tarjoili kyllä niin paljon upeita kohteita ja todella paljon jäi vielä nähtävää, että aivan varmasti mennään uudelleen ja varmasti vielä useamman kerran. Näin vuoristoa rakastavina emme usko, että niihin maisemiin tulee hevillä kyllästymään.
Related posts:
- Noitatunturin valloitus & reitti – Pyhä-Luoston Kansallispuisto
- Lampivaaran Ametistikaivos – Pyhä-Luoston Kansallispuisto
- Nordkapp – Manner-Euroopan pohjoisin piste
- Gorsabrua – Pohjois-Euroopan syvin kanjoni, Norja
- Steindalsbreen jäätikkö – Lyngenin alpit
- Majesteettinen Segla – Senjan suosituin nähtävyys
- Suuntana Lofootit – Lofoottien parhaat palat
- Offersøykammen – Vaellusreitti Lofooteilla
- Reinebringen – Loputtomien portaiden nousu Lofooteilla
- Rovijoen putous – Norja